Lauantaina oltiin Irman kanssa ystävyysottelussa peppursuolla, ja nyt tuli varmistus sille, että lopetan haun. Meni maasto niin päin honkia, että ei enää juurikaan huonommin voi mennä. Viime kisassahan jäi alussa yksi ukko, ja irma hyyty tyhjiin. Eka ukko löyty vasta sieltä 150:stä ja mulla alko 300 metrin kohdalla mennä hermot, varsinkin kun nuuskutteli vielä peuranjalkaakin, joka oli lopussa. Irma ahdistui ja teki valeen, jonka mä luulin olevan se löytö. sitten toiselle puolelle kymmeneen metriin ja käänty ja oho, äiti onkin vihainen ja rulla suuhun. ja sitten ei enää irrottukkaan mihinkään, oli täysin umpisolmussa.
Luulin että tuo kisa olisi jo unohdettu, mutta ei. Alussa jo näki, kun Irma ei oikeastaan välittänyt ees lähteä, meni 20m alueen ulkopuolella, ja otti rullan, sitten toiselle puolelle, ja rulla jo menomatkalla suuhun... vielä kerran lähetin, rulla suussa takas ja kiitos hei. Keskeytin ihan itse vaikka tuomari oli ihan samaa mieltä. Oli oikein mukava ja neuvoikin vielä. Vaikka kyllä tää oli meitin viimeinen hakukoe, Irma on nyt keksinyt, että mun kanssa kokeessa on ahdistavaa, niin enpä jaksa alkaa sitä mielipidettä muuttamaan, varsinkaan kun mulla ei nykyään ole aikaa hakureeneihin, kun on toi Raija agilitykoira, ja Irmalla aina viikonloppusin agikisat. Saas kattoo vaihdetaanko jälkeen vai mihinkään. Ehkä alan satsaamaan enemmän nomeen. Tottis meni reenimäärään nähden hyvin, ja hyppy, jota pelkäsin, niin mentiin kolmeen kertaan, eikä huonosti..
Jotain positiivistakin siis.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti