Siinäpä se otsikossa..
Tytöllä oli naksunut ja paukkunut polvet jonkin aikaa mutta koska ei ollut ontunut tai seissyt "väärin" ei oltu puututtu asiaan muulla kun huomiomalla sitä vähän tarkemmin. Nyt kuitenkin tilanne paheni suhteellisen nopeasti niin että Raakkeli jopa ontui ja seisoi usein hyvin luonnottomassa asennossa. Perjantaina Raakkeli käytettiin lääkärissä ja kyseessä on molemminpuolinen polvilumpion luksaatio. Tämä tarkoittaa sitä että polvet menevät sijoiltaan hyvin helposti. Raakkelilla tilanne ei ollut pahin mahdollinen vaan polvilumpiot myös lonksahtivat takaisin paikoilleen. Tämä ongelma näkyi kunnolla vasta nyt koska vikaa on ollut tasaisesti molemmissa jaloissa joten ontumista ei ole ollut ja koiran kasvaessa rasitus kasvaa ja siten myös "syö" lumpion ympärillä olevaa luustoa. Vaihtoehdot tässä vaiheessa oli vähissä; koiraa ei voi leikata niin että uria syventäisi koska koira kasvaa vielä ja ongelmakohdassa sijaitsee myös kasvukohta, koiraa ei voi antaa olla koska joka kerta kun polvi menee sijoiltaan se murentaa ympäröivää luustoa lisää, koiralle voisi tehdä leikkauksen jossa sille laitetaan muovinen tuki mutta tämäkään ei ole välttämättä pysyvä eikä riittävä apu.
Puhuimme Nadan kanssa tilanteesta ja sovimme yhteistuumin että leikkaukseen ei ryhdytä vaan Raakkeli päästetään ikuiseen lepoon.
Polvilumpion luksaatio on jossain määrin perinnöllinen ja sitä on monenasteista.
Selvisi siinä että tämä on kuulemma flattien yleisin ongelma, yleensä hoidetaan piikille kaikessa hiljaisuudessa ja ollaan hyvin hys hys..-järkyttynyt hymiö-
Kyllä meitä koiraihmisiä on joka lähtöön.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti