Tokoilua!

Sunnuntaina oli sitten Raijan ja minun elämän ensimmäinen tokon voittajaluokan koe. Tiesin että Raijalla on liikkeet kesken, mutta olin päättänyt mennä kokeilemaan, että tulee sitten mentyä. Ei edes niin paljon jännittänyt, kun tiesi ettei voi mennä kovin hyvin. Jos olisin odottanut että liikkeet ovat täydellisiä, olisi se voinut jäädä ties miten pitkälle se meno. Mulle on aina ollut hirveitä peikkoja ne luoksetulon pysäytykset, tunnistusnouto ja se kamala ruutu. Pelottavat voittajaluokan liikkeet.. Hui....

Loppu hyvin kaikki hyvin, Raija sai pisteitä 252, siis hienon kakkostuloksen! Ensin olin ikionnellinen että kokeilu meni näin hyvin, mutta kun mulle valkeni että nuo pisteet olivat vain 4 pistettä ykköstuloksesta, vähän jo harmitti. Kyllä ihminen on jännä olento.:) Ei ikinä tyytyväinen..

Paikallaolo ei mennyt suunnitelmien mukaan, raijan viereinen koira alkoi haukkumaan lopussa ja raijaa alkoi kovin ahdistamaan(raija tietää että äitillä napsahtaa jos haukutaan ja sitten tulee ruumiita..), kun vielä äitikin oli piilossa. täytyy siis ehdottomasti muistaa reenata tätä..
Seuraaminen ei ollut normaalia loistavaa Raijaa. Sen reenaaminen on vähän jäänyt ku se on Raijan lemppareita..ei vaan ikinä pitäisi noin ajatella.

Liikkeestä istumisessa kuulemma ensin istu, sitten vajosi epävarmuuttaan maahan, kun äiti ei kääntynytkään ja palkannut heti niinkuin aina reeneissä..eli harjoittelu jäi ihan liian viimetinkaan, ja tosiaan liikkeenä en tehnyt tarpeeksi. Pitäisi se jo uskoa, että kisoissa ei koiralle saa tulla mitään uutta.
Sitten oli luoksetulo, jota en ollut oikeastaan reenannut muuta kuin suorana. Ajanpuutteen vuoksi stopit vain puiden kiertoina. Koiran jätettyäni ja käveltyäni kutsumispaikalle, kun käännyin, oli raija kääntynyt ja haisteli maata. Käskystä kutsuin(vasta myöhemmin tuli mieleen että olisi pitänyt siihen liittää se nimi, kun ei ollut kontaktia.) ja kun ei raijalla ollut katsekontaktia, lähti se sitten jotenki omituisesti kohti tuomaria.. sitten huomasi erheensä ja vaihtoi suuntaa, ja sai katsekontaktin. Sitten minäkin muistin se stopit ja hermostuneena huiskaisin kättäni saaden raijan hidastamaan ja menemään epävarmasti maahan. Luokse lähti tulemaan taas käskystä hyvin, ja maahan meni suht hyvin. hmmm... tätä täytyy vaan rohkeesti tehdä liikkeenä. ja kokeilla josko pysäytykseenki(seisomiseen) toimisi paremmin ääni meidän perheessä.
Sitten taisi tulla se pelottava ruutu.. ilman Lentsun loistavia oppeja se olisi menny nollille. Treenin puutteessa(kun on ollu se motivaatiopulaki) raija lähti, pysähty puolessavälissä kattoon mua, aloin katsella lokkeja taivaalla(vaikka siellä tsaun hallissa ei niitä kauheesti lennelly;)), ja raija lähti tarjoo pidemmälle..muutaman väärän tarjoomisen jälkeen se pääty keskelle ruutuu, jonne pysäytin ja laitoin maahan, aika hyvä, mun kammoliikkeeksi.. pysy hyvin, luoksetulolla tuli vaan siihen oikeelle puolelle, josta hiljasella suhinalla vaihto sitten onneks oikeelle paikalle..:)


Noutoja olin reenannu hulluna, koska ne on ollu oikeesti tosi ongelma. Isolla oolla. Treeni aina onneksi palkitaan ja kaikista kympit!!!!!:)
Ja ihan mustakin ansaitut!! Tunnaria olin ajanpuutteen vuoksi tehnyt vain yhden etsintänä, ja ehkä kymmenisen kertaa sillä alustalla, ja raija teki sen ihan kuin olisi aina osannut. Tikut olivat rivissä, mikä pelotti hirveesti, kun siinä alustalla ne ovat ihan erilailla, mutta vielä mitä, raija meni sinne, aloitti järjestelmällisen haistelun, ja oliko neljäs tikku, jonka otti haistelun jälkeen suuhun ja toi nätisti jopa muistaakseni pureksimatta mulle. Mua jännitti niin paljon että unohdin totaalisesti varmaan hengittääkki, ei mitään muistikuvia liikkeestä tikun noston jälkeen..:)
kymppi tuli!:))))

Viimeisenä oli kaukkarit, joita olin myös treenannut paljon, vaikka niissäkin loppui aika kesken, maasta nousu seisomaan ei reeneissäkään menny kun kahdella käskyllä, ja niin siinä kävi kokeessakin. joku muukin meni vasta toisella. olen niihin kuitenkin tosi tyytyväinen, koska ne oli raijalle tosi ahdistavat. nyt sen asenne oli enemmän sitä mitä haluan. keksin ihan vasta viimeisenä iltana ennen koetta, että sitä ahdistaa kauheesti kun seison suoraan edessä ja katon, tein sitä ja aina kun se otti katsekontaktin pään kääntämisen jälkeen kehuin ja palkkasin. se alkoi toimia, siitä alkoi tulla suht kivaa ahdistavan sijaan. aika vaan loppui kesken..

Ehdottomasti reenattavia asioita ovat viiveet, ja kaukkarit ja ne pysäytykset..okei ehkä siis vähän kaikki, mutta viiveet multa meinaa aina unohtua..

Nyt mulla on ihan hirvee tokofiilis!!!!:)

Tein ensi vuoden tavoitteet, että sekä Raija että Irma valioiksi ensi vuonna! Se ei pelaa ketä pelkää...eks se jotenki niin menny...hulluhymiö...:)